Miksi tuikitavallinen saaliskuva eduskunnan eräkerhon karhujahdista nostatti myrskyn sosiaalisessa mediassa?
Eduskunnan eräkerhon elokuisesta karhukuvasta nousi kohu sosiaalisessa mediassa. Miksi kuva saaliin äärellä herättää närkästystä?
Suomalainen metsä. Kuvassa on kuhmolaisia metsästäjiä ja eduskunnan eräkerhon jäseniä, heidän edessään kuvan etualalla on kaadettu karhu. Saaliskuvassa ei ole mitään uutta tai yllättävää. Silti sosiaalisessa mediassa, varsinkin X:ssä eli entisessä Twitterissä nousi kohu kuvasta.
Kohun kierroksia nosti entisestään se, että metsästetty karhu näyttää kuvassa pieneltä. Metsästetty karhu oli erauskarhu eli nuori aikuinen. Viestipalvelu X:ssä kritisoitiin myös muun muassa sitä, että metsästysjoukko olisi sangen suuri karhun pieneen kokoon verrattuna. Kansanedustajia joukosta oli viisi.
Kohu sai varsin suuret mittasuhteet sosiaalisessa mediassa ennen laantumistaan. Mutta miksi saaliskuva herätti niin paljon kielteistä huomiota?
Saalisvalokuvien perinne on pitkä. Saaliskuvia metsästäjät ovat ottaneet niin kauan kuin kameroita on ollut olemassa, saaliskuvien historia alkaa 1880-luvun loppupuolelta. Ja ennen kameroiden keksimistä saalismuistoja tallennettiin muun muassa luolapiirroksiin.
Taustalla on ihmisten erilaiset arvot.
– Saaliskuvia on otettu niin kauan kuin kameroita on ollut olemassa. Saaliskuvia voisi verrata esimerkiksi urheilusuorituksesta annettavaan palkintopystiin, saaliskuva on ollut todiste onnistuneesta suorituksesta. Samalla valokuva metsästyssaaliista on kohottanut metsästäjän sosiaalista statusta omassa viiteryhmässään, sanoo professori Asko Lehmuskallio.
Hän toimii visuaalisen kulttuurin tutkimuksen professorina Tampereen yliopiston viestintätieteiden yksikössä. Lisäksi hän johtaa Visual Studies Labia ja toimii vierailijaprofessorina median ja viestinnän laitoksella London School of Economics and Political Science:ssa.
Lehmuskallio on opiskellut kulttuuriantropologiaa Marburgin yliopistossa Saksassa, sekä kuvatutkimusta Karlsruhen kuva-antropologian tutkijakoulussa. Hän on väitellyt Tampereen yliopistossa, johon hänellä on myös dosentuuri.