Haavakoiden jäljitys vaatii kokemusta ja malttia
Kun eläin haavoittuu jahdissa tai liikenteen uhrina, jäljittäminen on aloitettava mahdollisimman pian, mutta toisaalta malttia ei saa unohtaa. Joskus eläin vain jää löytymättä, mikä sekin on hyväksyttävä.
Kärköläläinen Keijo Lehtimäki on yksi Kärkölän Riistamiesten SRVA-mie-histä. Hän oli myös hirvipäällikkönä tai varapäällikkönä parikymmentä vuotta, jona aikana haavakotkin kävivät tutuiksi.
– Metsästyksessä haavakoita tulee loppujen lopuksi aika vähän. Omassa seurassani ei haavakon jäljittämistä ole tainnut tulla eteen kovin usein, sanoo Lehtimäki.
Sen sijaan liikenteen uhreja Lehtimäki käy etsimässä vuodenajasta riippuen jopa useaan kertaan viikossa. Lehtimäki asuu vilkkaasti liikennöidyn valtatie 54:n tuntumassa ja muutamina talvina kauriit ja peurat ovat vierailleet omalla lintulaudalla.
– Muutaman kerran kauris tai peura on jäänyt auton alle vain muutaman sadan metrin päässä kotiovelta. Oma vastuualueeni on Hollolan rajalta Hausjärven rajalle kilometreissä vajaat parikymmentä.
– Viime vuosina kolarit ovat olleet suurelta osin kauriisiin liittyviä. Viime vuonna hirvieläinkolareita oli yhteensä 24, joista 15 oli kauriita ja yhdeksän peuraa. Viimeisimmästä hirvikolarista taitaa olla jo parisen vuotta.
Lehtimäki lähtee paikalle, kun hän saa kutsun riistanhoitopiiristä.
– Pyydän aina mukaan mäyräkoiramiehen, koska omaa koiraa ei tällä hetkellä ole. Koiraa ei välttämättä aina tarvita, jos eläin jäänyt elossa paikalle.
Kolareita sattuu eniten syksyisin ja kiima-aikaan loka-marraskuussa, jolloin tehtäviä on joskus monena vuorokautena peräjälkeen.
– Alkuvuosi on hiljaista, esimerkiksi viime vuonna tammi-helmikuussa oli yksi hälytys. Olen itse valmis alle viidessä minuutissa soitosta. Autossa on kaikki valmiina, nappaan vain haulikon kaapista mukaan ja laitan ahkion peräkonttiin.
Kokenut SRVA-mies arvaa usein jo ennakkoon kolaripaikan.
– Hirvillä ja peuroilla on hyvinkin täsmälliset kulkureitit. Pari vuotta sitten tietyssä kohdassa 54:lla jäi ensiksi vasa auton alle ja seuraavana päiväni mitä luultavimmin sen emä. Ne oli nähty liikkuvan yhdessä tuolla alueella.
– Itse satuin kerran peltoaukean kohdalle ja näin miten seitsemän kauriin lauma vaelsi suoraan kohti tietä. Arvasin, mistä ne tien ylittävät ja pysäytin liikenteen, jotta eläimet pääsivät turvallisesti ylitse.
Kokeneelle metsästäjälle kolaripaikan jäljet kertovat paljon.
– Jos heinää on lakoontunut tai risuja katkeillut tien penkalla, tiedän ainakin suuntaa, mihin eläin on kulkenut tai raahautunut. Verijäljet ovat tietysti aina eduksi, mutta niitä ei välttämättä ole aina kovin paljon, joskus ei lainkaan heti kolaripaikalla.
– Eläin on myös aina arvaamaton. Minulle on sattunut tilanteita, joissa autoilija kertoo hirven tai peuran loikanneen penkalta vaikkapa oikealle puolelle. Se on saattanut kuitenkin tehdä törmäyksen jälkeen penkalla täyskäännöksen ja hypätä auton takaa takaisin tien yli vasemmalle puolelle, mikä on jäänyt kuljettajalta näkemättä.
Sorkkien painaumat kertovat omaa kieltään peuran kunnosta.
– Loukkaantunut peura levittää sorkkansa, jolloin siitä jää yleensä selvä ja leveä jälki tietysti maaperästä riippuen.