Metsästys on hiihdon olympiavoittaja Sami Jauhojärvelle henkireikä
Hiihdon olympiavoittaja Sami Jauhojärvelle metsästys on rakas harrastus. Hiihtouran aikana metsästys oli keino rentoutua ja tehdä samalla palauttavia harjoituksia.
Henkireikä. Näin kuvailee metsästystä hiihdon olympiavoittaja ja joukkuekilpailuiden kolminkertainen Mmmitalisti Sami Jauhojärvi. 43-vuotias Jauhojärvi on metsästänyt pienestä pitäen, ja metsälle hän meni säännöllisesti myös kilpailu-uransa aikana.
– Metsästys on suvun perintö. Suvussa on metsästetty sukupolvista toiseen, ilman metsästystä kairassa ei olisi pysynyt hengissä. Haluan siirtää metsästyksen perinteet myös omille lapsilleni, he ovatkin jo olleet mukana jahdeissa. Kuopukseni oli 11 kuukautta vanha, kun hän oli kanssani ensimmäistä kertaa mettällä. Siellä hän istui kantorinkassa pinkit Peltorit päässä, kertoo Lapista, Ylitorniolta kotoisin oleva kolmen lapsen isä.
Metsästys antaa Jauhojärvelle luontoyhteyden, nyt tärkeintä on liikkua luonnossa ja nähdä riistaa.
– Ikä on tuonut seesteisyyttä, saaliskiimasta olen päässyt eroon. Saalis ei ole enää pääasia, vaan tärkeintä on päästä luontoon ja nähdä riistaeläimiä. Metsässä saa miettiä, jäsennellä asioita, hän kuvailee metsästyksen merkitystä.
Metsästys on Sami Jauhojärvelle myös oiva keino kuntoiluun. Hänelle luonnollinen intervalliharjoitus on juosta supeja kiinni syksyisin.
– Illan pimetessä lähden juoksemaan peltojen reunoja yösuunnistukseen tarkoitetun otsalampun ja haulikon kanssa supeja etsien. Kun silmät välähtävät otsalampun valossa, niin juoksen supin kiinni ja lopetan sen. Jos supi lähtee karkuun, niin sen saa hyvinkin juostua kiinni noin kolmen minuutin ja 30 sekunnin kilometrivauhdilla.
Jauhojärvi vaihtoi viime vuonna haulikkonsa ultrakevyeen versioon. Se vaikutti positiivisesti juoksuvauhtiin.
– Haulikon vaihtamisen jälkeen juoksun kilometrivauhdista putosi 10 sekuntia, mikä helpottaa merkittävästi supien kiinni juoksemista. Yleensä valokeilassa supi yrittää piiloutua, jää lymyämään matalana paikoilleen ja on siten helppo saalis. Supin silmät loistavat erivärisenä, keltaisempana, kuin ketulla, jolloin ne on helppo erottaa toisistaan jo kaukaa. Lisäksi kettu lähtee samantien karkuun valokeilaan osuessaan, eikä katsele juurikaan taakse, toisin kuin supi, joka pälyilee koko ajan taakseen. Näin välttyy turhalta juoksulta ketun perässä.
Lapsena kanalintujahdissa
Sami Jauhojärven isä työskenteli Lapissa rajavartiolaitoksen palveluksessa rajavartijana. Hän oli innokas metsästäjä, joten pieni poika pääsi isänsä mukana jahteihin. Metsästäjänä Jauhojärvi itsenäistyi nopeasti.
– Olin 11-vuotiaana yksin haulikon kanssa kanalintujahdissa. Olin käynyt metsällä niin paljon, että isä tiesi minun pärjäävän. Toki Lapissa asiaa auttaa se, ettei juurikaan ole vastaantulijoita. Meidän metsästysalueellamme saattoi yksi poromies liikkua.
Hirvipassissa Jauhojärvi oli yksin ensimmäisen kerran 12-vuotiaana.
– On muuten jännä juttu, että olen metsästänyt noin 30 vuotta, mutta kertaakaan erävalvojat eivät ole tulleet kyselemään lupia. Jahtipäälliköt ovat luonnollisesti kyselleet aseluvat ja ammuntasuoritukset.
Sami Jauhojärvi on perheineen asunut Lahden kupeessa Hollolassa useiden vuosien ajan. Metsästys ruuhka-Suomessa poikkeaa melkoisesti Lapin kairoissa tapahtuvista jahdeista.
– Ylitorniolla meidän metsästysseuramme alueen koko taitaa olla noin 13 000 hehtaaria. Alue on niin laaja, että siellä saa olla täydellisesti rauhassa. Ympärillä on hiljaisuutta, eikä harvan asutuksen vuoksi varoalueita tarvitse juurikaan pohtia.
Etelä-Suomessa asutusta on kaikkialla, siksi ihmisten läheisyys pitää huomioida metsästyksen turvallisuudessa ihan eri tavalla kuin pohjoisessa.
– Ensimmäiseksi pitää katsoa kartasta, missä kaikkialla on asuintaloja. Ja jos näkee vaikkapa kauriin pellolla, on tiedettävä tarkasti, mitä pellon laidassa on. Usein siellä on asuintalo. Ampumalinjat pitää suunnitella niin, ettei riistalaukauksesta koidu mitään vaaraa muille ihmisille.
– Samoin sallitut metsästysalueet pitää tarkistaa tarkasti. Meidänkin seurallamme Hollolassa on varsin rikkonaisia maaalueita käytössä, se vaatii huolellisuutta. Etelässä metsästäminen on vaatinut monien asioiden opettelua ja sopeutumista, Jauhojärvi tähdentää.
Hän kertoo pohtineensa, onko metsästys ylipäätään mielekästä Etelä-Suomessa.
– Olen tullut siihen tulokseen, että metsästys etelässä on mielekästä, mutta erilaista kuin pohjoisessa.
Lapissa Jauhojärvi on metsästänyt kanalintuja, hirviä ja jäniksiä. Etelässä pääriistalajit ovat kauris, kyyhky, hanhet ja sorsa. Lisäksi hän metsästää pienpetoja.
– Vesilinnustukseen on hyvät mahdollisuudet, kun kodin lähellä on matala, ruovikkoinen Kutajärvi. Se on aiemmin ollut osa Vesijärveä, mutta Vesijärven pintaa on laskettu useaan otteeseen muun muassa Vääksynjoen uoman kulkua muokkaamalla ja rakentamalla Vääksyn kanava. Vesijärven pinnan lasku usealla metrillä sai aikaan Kutajärven erottautumisen itsenäiseksi järveksi. Järvi on niin matala, että keskellä järveä kun soutaa ja vetää airot pohjaa kohti, niin ne osuvat pohjaan, Jauhojärvi kuvailee.
Matala järvi on merkittävä lintuvesialue, ja sorsia alueella on paljon. Sami Jauhojärvi kiireet työelämässä ovat johtaneet siihen, ettei hän ole ehtinyt pohjoiseen hirvijahteihin vuoden 2020 jälkeen. Haaveissa on ehtiä jossakin vaiheessa hirvijahtiin pohjoisen kairaan.
Lue lisää Ase&Erän numerosta 3/2025!
Hollolassa Sami Jauhojärvi metsästää muun muassa kauriita sekä lintuja. Kuva: Sami Jauhojärven kotialbumi