Afrikka toi uusia näkökulmia ja elämyksiä Mikael Kukkoselle metsästykseen
Etelä-Afrikka yllättää jokaisen ensikertalaisen metsästäjäturistin lajirunsaudellaan, olosuhteillaan ja tunnelmallaan. Todennäköisesti hyvin harva metsästäjä sanoo ensikokemuksensa jälkeen ”ei” seuraaville matkoille.
Sodankyläläinen Mikael Kukkonen on kokenut metsästäjä, joka on harrastanut metsästystä kotimaassa vuosikymmeniä. Kokemuksia on kertynyt monentyyppisistä jahdeista ja olosuhteista, mutta Etelä-Afrikka sai hänet kokemaan metsästyksen aivan uudesta näkökulmasta.
– Aikaisemmin minulla oli ehkä joitakin ennakkoluuloja siitä, miten eettistä metsästys Afrikassa olisi. Metsästyksen etiikka on aina ollut itselleni hyvin tärkeää. ”Eettiset murheet” katosivat käytännössä jo ensimmäisenä päivänä, sanoo Kukkonen.
Kukkonen ei ollut koskaan metsästänyt missään osassa Afrikkaa, vaikka hän olikin matkustellut laajasti eteläisellä pallonpuoliskolla.
– Olen käynyt kahdeksan kertaa päiväntasaajan eteläpuolella, mutten oikeastaan koskaan ollut varsinaisella metsästysmatkalla. Toki olin kysellyt metsästysmahdollisuuksista muun muassa Australiassa ollessani.
Kukkonen pääsi reissulle onnekkaan sattuman kautta.
– En itse asiassa hakeutunut koko matkalle, mutta hyvä tuttava ja kokenut Afrikan kävijä otti yhteyttä ja kyseli kiinnostustani, koska hänen vetämälleen matkalle oli tullut peruuntumisia. Etelä Afrikassa metsästetään pareittain ja peruutuksen takia yhdeltä ryhmäläiseltä uhkasi puuttua pari. Vetäjä uskoi minun soveltuvan ryhmään vanhan tuttavuutemme perusteella.
Kukkosen riistaveri kiehahtaa etenkin niiden lajien kohdalla, joiden eteen on itse tehnyt työtä.
– Suomessa muun muassa metso ja karhu saavat aina oman mielenkiintoni heräämään. Pystykorvan kanssa eränkäynti on metsästysmuotona perinteistä yhteispeliä kansalliskoiran kanssa, eikä saalis ole koskaan taattu. Koen tämäntyyppisen metsästyksen etiikaltaan itselleni oikeaksi. Vierastan ehdottomasti sellaista metsästystä, jossa ajettaisiin autolla riistan viereen ja ammuttaisiin helppoja laukauksia. Ehkä oma mielikuva Etelä-Afrikasta liittyi tämäntyyppiseen metsästykseen.
Metsästys turvaa luontoa
Mikael Kukkonen lähti kuitenkin matkaan avoimin mielin. Reppuun kertyi huikeita kokemuksia ja uusia mielenkiintoisia ystävyyssuhteita. Ymmärrys afrikkalaista metsästyskulttuuria kohtaan nousi uudelle tasolle.
– Etelä-Afrikassa metsästysturismia vetävät valtavat maatilat, jotka paljolti säätelevät metsästystä omilla alueillaan. Metsästysturismi on maatilojen merkittävä lisäelinkeino, koska pelkkä viljely tai karjankasvatus köyhdyttäisi kasvistoa ja sitä kautta eläimistöä. Itse asiassa maatilat suojelevat tätä kautta luontoa ja pitävät kurissa salametsästystä, Kukkonen kertoo.
Riistan riittävyys on oman elinkeinon harjoittamisen kannalta avainkysymys, minkä takia maatilat seuraavat hyvin tarkasti omien alueidensa riistakantoja. Lajeja voidaan tätä kautta myös levittää laajemmalle, kun niiden elinoloja turvataan. Pelkkä karjankasvatus yksipuolistaisi luontoa. Uusiutuvan luonnonvaran hyödyntäminen metsästyksellä vaikuttaa myös eläinkannan lisääntymiseen.
Metsästäjä saa valita riistapaketin, johon sisältyy tietty kaatomäärä lajilleen määriteltyä riistaa.
– Maatilojen omistajat ja jahtioppaat tekevät tiivistä yhteistyötä. Jos jonkin tilan alueella on jokin laji vähissä, voivat matkanjärjestäjät ohjata metsästäjät muualle, jossa lajia esiintyy enemmän.
Ensikertalaisen peruspaketti maksaa 2 000-3 000 euroa hieman lajeista riippuen.
– Kun kokemusta karttuu, voi metsästäjä kiinnostua paketin ulkopuolisista riistalajeista, jolloin usein myös hinta nousee. Itse aion seuraavalla reissulla yrittää strutsia.
– Se on kiehtova laji ja kuulemma aika vaikea metsästää, niin ilmankin voi jäädä. Myös paviaanin metsästys herätti kipinän, sillä sen saaliiksi saaminen vaatii usein taitoa ja oveluutta ja ne aiheuttavat paikallisille paljon harmia.