Amerikankettukoira on oiva apu pienpetopyynnissä
Amerikankettukoiran ollessa repolaisen perässä, se mitä todennäköisimmin jäljillä myös pysyy. Rotua ei ole Suomessa suurin määrin, mutta omistajia koirat palvelevat metsästyksessä, ne ovat myös perhekoiria.
Rotu on nimensä mukaisesti erikoistunut pienpetoihin, toki vuosittain rodulle saadaan karhunkaatojakin.
– Oma mielipiteeni on, että amerikankettukoirasta saadaan ehkä helpommin täysin jänis- ja sorkkavapaa metsästyskoira kuin suomenajokoirasta. Toki hyvällä metsästysinnolla olevat nuoret koirat voivat ajavat kaikkea, mutta koulutuksella ja iän tuomalla varmuudella nämä jää pois, sanoo Suomen amerikankettukoirayhdistyksen puheenjohtaja Pasi Kultti.
Hänellä on on kaksi amerikankettukoiraa. Ensimmäisen Kultti hankki vuonna vuonna 2016.
– Olin seurannut Lapualla muutaman kaverin amerikankettukoiria kettujahdeissa useita vuosia. Minulla ei ole ollut koskaan suomenajokoiraa, mutta isälläni niitä on ollut. Amerikankettukoirien metsästysinto, ajovarmuus sekä nopea ajotyyli olivat varmaan niitä ominaisuuksia, joihin ensimmäisenä miellyin. Amerikankettukoira on nopea ajaja, mikä useimmiten johtaa siihen, että kettu menee turvaan maan alle.
Kultin koirista vanhempi helmikuussa kahdeksan vuotta täyttä Toma (Maarounoori Toma) sekä vajaan kahden vuoden ikäinen Lenita (Kettukairan Lenita) ajavat kettua itsenäisesti.
– Itsenäisyys on tärkeä ominaisuus, vaikka rodun kotimaassa niin kilpailuissa kuin kojootin metsästyksessä koirat ajavatkin isoissa ryhmissä.
Kultin omille koirille saadaan saaliiksi vuosittain yhteensä 30-50 supia ja kettua.
Tyhjiä päiviä ei amerikankettukoirien kanssa juurikaan tule.
– Jos päivässä valoa piisaa ja isännällä hermoja riittää odottaa, pitkänkin jäljen päästä se kettu yleensä nousee. Koirat ajavat kettua ja pysäyttävät seisontahaukkuun supin sekä merkkaavat seisontahaukulla tai eleillä, jos kettu tai supi on piilossa maan alla, Kultti kertoi.
– Lenita on Toman tytär, mutta olen opettanut kummatkin toimimaan itsenäisesti.
Kettujahdissa talvi helpottaa, koska jäljet tietysti lumella näkyvät, hän jatkaa.
Koiran kyvyt joutuvat puntariin sulan maan aikana.
– Hyvän kettukoiran tärkein ominaisuus on haku. Sulan maan aikana koiran on lähdettävä hakemaan kettua tai supia niiden oletettujen kulkureittien suunnilta. Koiran on ymmärrettävä, miksi metsään mennään, vaikkei sille olisi jälkeä osoittaakaan. Jos koira ei hae, ei sitä ajoakaan saada aikaan.
– Lisäksi tärkeää on saada koira kytketyksi esimerkiksi valtateiden ylityksissä, koska ketut osaavat yleensä viedä koiran teiden läheisyyteen, jos niitä maastossa on. Tämän taidon ainakin meillä päin ketut osaavat.
– Tässä suhteessa ainakin omat koirani toimivat varsin hyvin, kun niillä metsästetään paljon vilkasliikenteisten teiden varsilla.
Amerikankettukoira on myös oiva apu supijahdissa.
– Luolan suulle koira jää merkkaamaan, jos supi on kotona. Jos supi on päivämakuulla pinnalla, yleensä se pysyy paikallaan seisontahaukussa siihen asti, että isäntä pääsee paikalle. Usein supi tekeytyy kuolleeksi, mikä saattaa hämätä etenkin nuorta koiraa, mutta iän karttuessa koira oppii ja tietää odottaa isäntäänsä paikalle. Luolakoiria tarvitaan usein supien kanssa, Pasi Kultti kertoo.
Lue lisää Ase&Erän numerosta 1/2024!
Onnistuneen päivän jälkeen passimiehiä. Jussi Kulttia, Jukka Luomaa ja Mika Kotalaa hymyilyttää. Kuva: Pasi Kultti