Todennäköisyys ihmisen ja karhun kohtaamiselle lisääntyy
Nykymuotoinen karhun kannanhoidollinen metsästys päättyi kuluneeseen syksyyn. Jatkossa käytössä ovat ainoastaan vahinko-ja turvallisuusperusteiset poikkeus- sekä karkoitusluvat.
Korkein hallinto-oikeus teki lokakuun lopussa karhun kannanhoidollisesta metsästyksestä sellaisen linjapäätöksen, että sillä on kauaskantoisia vaikutuksia. Korkein hallinto-oikeus käsitteli 17 karhun metsästykseen oikeuttavasta poikkeusluvasta tehtyä valitusta, luvat oli myönnetty vuonna 2022.
Suomen riistakeskuksen päätöksillä oli sallittu yhteensä 111 karhun metsästys Kainuussa, Itä-Suomessa ja Pohjois- Suomessa kannanhoidollisin perustein. Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten mukaan metsästyslaissa ja EU:n luontodirektiivissä säädetyt perusteet poikkeuslupien myöntämiseen eivät täyttyneet.
Luontodirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on kiellettävä kaikki liitteen IV (a) kohdassa mainittujen lajien yksilöiden tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa. Näihin lajeihin kuuluvat muun muassa karhu, susi poronhoitoalueen ulkopuolella ja ilves. Kiellosta poikkeaminen vaatii kolmen edellytyksen täyttymistä. Ensinnäkin on oltava tietty, direktiivissä säädetty peruste poikkeuksen myöntämiseen. Toiseksi tuon perusteen täyttämiseksi ei saa olla muuta tyydyttävää ratkaisua ja kolmanneksi poikkeaminen ei saa vaarantaa lajin kannan suotuisan suojelutason saavuttamista. Jos perustetta ei ole olemassa, poikkeaminen ei voi perustua esimerkiksi vain siihen, että lajin kanta olisi elinvoimainen.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan direktiivissä mainitut edellytykset on pantu täytäntöön metsästyslailla, jota on tulkittava EU-tuomioistuimen direktiivin tulkintaa ohjaavien ennakkoratkaisujen mukaan. Niihin kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet ovat sidottuja. Suomessa korkein hallinto-oikeus on vuonna 2020 EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisun saatuaan ratkaissut suden kannanhoidollisesta metsästyksestä tehdyt valitukset. Korkein hallinto-oikeus on ennakkoratkaisun oikeusohjeiden mukaisesti ratkaissut vuonna 2022 myös ilveksen kannanhoidollista metsästystä koskevan valituksen.
Nyt ratkaistuissa tapauksissa kaikki poikkeusluvat oli myönnetty niin sanotulla kannanhoidollisella perusteella. Perusteena oli mainittu karhunmetsästyskulttuurin ylläpitäminen ja adaptiivinen karhukannan hallinta kestävän käytön periaatteen mukaisesti. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan asioissa ei siten ollut kysymys luontodirektiivin mahdollistamasta tiukasti suojellun lajin yksilöiden tappamisesta muun muassa yleistä turvallisuutta koskevista syistä tai merkittävien omaisuusvahinkojen estämiseksi.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistiin samalla kertaa kolmen hallinto-oikeuden päätöksistä tehdyt valituslupahakemukset. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus oli hylännyt luonnonsuojelujärjestön valituksen ja tähän päätökseen järjestö haki muutosta. Itä-Suomen ja Hämeenlinnan hallinto-oikeudet puolestaan olivat kumonneet riistakeskuksen päätökset, joten muutoksenhakijoina olivat Suomen riistakeskus ja metsästysluvan hakija.
Julkaisemissaan ennakkopäätöksissä korkein hallinto-oikeus totesi, että pelkästään sillä seikalla, että kannanhoidollisella metsästyksellä ei tosiasiassa olisi haitallista vaikutusta lajin suojelun tasoon, ei ole merkitystä. Kaikkien poikkeusluvan edellytysten tulee täyttyä.
– Adaptiivinen karhukannan hallinta ja metsästyskulttuurin ylläpitäminen eivät sellaisenaan ole hyväksyttäviä perusteita suojelusta poikkeamiseen, KHO toteaa päätöksessään.