Kari Kilpimaalle karkeakarvainen saksanseisoja on luotettava jahtikaveri
Kari Kilpimaa kehuu karkeakarvaista saksanseisojaa erinomaiseksi lintujen löytäjäksi.
Savukoskelainen Kari Kilpimaa ja Vintiläntuuli AJ Riemu voittivat mannermaisten kanakoirien Suomen mestaruuden Riistakoira 2024 -kilpailussa syyskuussa. Kolmipäiväinen kilpailu järjestettiin hienoissa tunturimaisemissa Inarissa ja Utsjoella. Kilpimaa tunnetaan metsästyspiireissä taitavana karkeakarvaisten saksanseisojien kasvattajana. Hän on myös kasvattanut pari pentuetta karjalankarhukoiria ja pari pentuetta pohjanpystykorvia.
Metsästyskoiria Kilpimaa on kasvattanut yli 30 vuoden ajan, mutta kiinnostus syntyi jo pienenä lapsena.
– Karkasin kotipihaltani kolmen-neljän vuoden ikäisenä, lähdin metsään pohjanpystykorvan kanssa. Karkumatkasta on jäänyt eläviä muistikuvia, muistan kuinka koira haukkui mustia ja ruskeita lintuja ja minä söin mustikoita.
Vaikka tunnelma metsäretkellä oli leppoisa ja utelias, kotona oltiin kovin huolissaan. Mummin johdolla poikaa etsittiin kaikkialta.
– Kotimme vieressä virtaa Äiti Kemijoki. Aikuiset luonnollisesti pelkäsivät joen ottaneen minut. Sain kyllä ihan riittävästi kurinpalautusta, kun pääsin kotiin. Kari Kilpimaan jo lapsena alkanut suhde metsästyskoiriin on syvällinen.
– Koira on aina kaveri, koira jaksaa aina kuunnella itkuni. Koira on uskollinen kaveri jahtireissuilla, tuntuisi todella oudolta lähteä metsään ilman koiraa.
Kilpimaa kuvailee koiranpentujen seuraamisen olevan maagista, on hämmentävää nähdä miten nopeasti pennut oppivat tarvittavat asiat.
– Karkeakarvaisiin saksanseisojiin tutustuin 1990-luvun alkupuolella, kun kotiuduin armeijasta. Sedälläni Joukolla oli saksanseisoja. Huomasin ”karkkarin” olevan älykäs koira, ne oppivat, omaksuvat, uudet asiat todella nopeasti.
Karkeakarvaisen saksanseisojan luonnetta moni metsästäjä pitää ihanteellisena. Myös Kari Kilpimaa on mieltynyt koirien ”Mr. Jekyll ja Mr. Hyde” -luonteeseen.
– Kun ollaan kotona eikä metsästysvietti ole päällä, koira on kiltti kotikoira. Mutta kun päästään metsälle, sen riistavietti on vahva. Karkeakarvainen saksanseisoja tunnistaa aina tilanteen, riistavietti ei tule koskaan kotiin vaan se jää aina metsälle.
Toki karkeakarvaisen saksanseisojan luonteeseen Kari Kilpimaan mukaan kuuluu pieni rajojen kokeilu ja kurittomuus.
– Ihan samanlaista palvelijaa ”karkkarista” ei saa kuin palveluskoirasta, hän naurahtaa.
– Metsällä karkeakarvainen saksanseisoja on erinomainen lintujen löytäjä ja erinomainen lintujen paikallaan pitäjä.
Kilpimaa käyttää karkeakarvaista saksanseisojaa apunaan kanalintujen metsästyksessä.
– Koira hakee lintuja, seisoo ja tiedottaa linnut. Sen jälkeen tiedän, missä linnut ovat, ja lähestyn seisontaa. Tämän jälkeen annan koiralle luvan ajaa linnut ylös, kun linnut hypähtää lentoon tulee mahdollisuus pudottaa. Mikäli osun, koira odottaa lupaa noutoon, ja kun annan luvan, se hakee linnun ja istuu eteeni lintu suussa. Lintua ei saa purra niin, että jälki jää linnun täkkään. Lintu pitää noutaa helläsuisesti.
– Kun lintu on kädessäni, kiitän hellästi koiraani silitellen ja jutellen rauhoittavasti. Sen jälkeen suolistan linnun, otan talteen linnun maksan, sydämen ja kivispiiran erilleen myöhempää käsittelyä varten. Linnun laitan reppun rihmoihin jäähtymään, hän kuvailee kanalinnustusta.