Seisovien lintukoirien koulutusta on pidetty perinteisesti vaikeana asiana, sitä sen ei kuitenkaan tarvitse olla. Myöskään rankaisemista ei tarvita, kun koulutukseen otetaan käyttöön modernit ja koiraystävälliset menetelmät.
Seisovan lintukoiran kanssa metsästäminen vaatii tiivistä yhteistyötä, ei raudanlujaa kuria. Näin ajattelee koirakouluttaja ja metsästäjä Mika Harju. Hän kasvattaa puolisonsa Katja Pyrhönen-Harjun kanssa lyhytkarvaisia saksanseisojia kennelnimellä Satawarman. Pariskunta laati yhdessä Lauri Timgrenin ja Maria Timgrenin kanssa Yhteistyöllä onnistumisiin – Seisoja ja metsästäjä työparina -koulutusopaskirjan.
Koulutusoppaassa käsitellään kattavasti seisovan lintukoiran koulutusta luovutusikäisestä pennusta toimivaksi metsästyskoiraksi. Opasta ei ole suunnattu vain pennun koulutukseen ja sen sisältö palvelee hyvin myös aikuisen koiran kanssa toimivaa. Opas tulee tarpeeseen, sillä lintukoirien koulutuksesta ei ole kirjoitettu pitkään aikaan uutta kirjaa, edellisistä kotimaisista teoksista alkaa olla kymmeniä vuosia aikaa. Sinä aikana ajatukset koirien koulutuksesta ovat muuttuneet aika radikaalisti. Kirja on tuotettu modernilla tavalla, e-kirjana, johon on yhdistetty tekstiä, kuvia ja videoita. Näin pystytään käsittelemään koulutusta kattavasti ja esimerkkien näyttäminen avaa asioita tavalla, jota pelkkä teksti ei mahdollista.
Kirjan ajatukset perustuvat Mika Harjun ja hänen puolisonsa Katjan koulutusmenetelmiin. Mika on käytännössä ainoa, joka Suomessa tekee ammatikseen seisovien koirien koulutusta. Menetelmät perustuvat koiran luontaisten viettien hyväksikäyttöön, tiiviin ja toimivan suhteen rakentamiseen sekä toimivaan hallintaan, kokonaisuudesta käytetään termiä ”Yhteistyökolmio”, joka kuvaa asiaa hyvin. Koirien rankaiseminen ei ole oikein eikä tarpeellista tässä menetelmässä, joka on iso ero siihen, miten niin sanotussa ”vanhan liiton” koulutuksessa monesti menetellään.
Mika Harjulla on pitkä kokemus seisojien kouluttamisesta. Hän tutustui niiden kouluttamiseen muuttaessaan kaupungista maaseudulle reilut 30 vuotta sitten. Maaseudun harrastustarjonta oli rajallinen, joten juoksulenkeille harjoittelukaveriksi valikoitui sukulaisen omistama lyhytkarvainen saksanseisoja.
– Seisojan olemus, aktiivisuus ja palveluhalukkuus sytyttivät kipinän, hankin itselleni oman seisojan, hän kertoo. Varusmiespalveluksen jälkeen Mika Harju työskenteli Puolustusvoimissa sotakoirien ohjaajia kouluttaen.
– Puolustusvoimissa ryhdyttiin kouluttamaan koiria ehdollistamistekniikoilla. Huomasin samojen lainalaisuuksien pätevän myös seisojien koulutuksessa. Tärkein oivallus on koiran viretilan ymmärtäminen.