Ruotsalaistutkija: Hirvilehmän ampumatta jättäminen voi tuoda 39 hirven lisäyksen kantaan 10 vuoden aikana
Ruotsissa tehdyn laskelman mukaan hirvilehmän ampumatta jättäminen saattaa tuottaa 39 hirven lisäyksen kantaan 10 vuoden aikana.
Ruotsissa on tehty hirvilaskelma, joka antaa ajattelemisen aihetta myös Suomessa. Svensk Jakt lehden numerossa 2/3 -24 oli Jonas Malmstenin kirjoittama artikkeli siitä, mitä voisi tapahtua, jos jättää ampumatta hirvilehmän verrattuna siihen, että ampuu sen. Malmstenin tekemän laskelman mukaan hirvilehmän ampumatta jättäminen saattaa tuottaa 39 hirven lisäyksen kantaan 10 vuoden aikana. Jonas Malmsten on eläinlääkäri ja hän tutkijana työskentelee SLU:ssa (Sveriges lantbruksuniversitet, Swedish University of Agricultural Sciences). Malmsten julkaisee usein kirjoituksia eläinkantojen hoidosta.
Mielenkiintoiseksi Suomen kannalta Malmstenin laskelman tekee se, että Ruotsissa ei ohjeisteta riistanhoitoyhdistyksiä eikä seuroja samalla tavalla kuin Suomessa siitä, millaisia yksilöitä pitää metsästää. Ruotsissa toiminta perustuu enemmän metsästäjäorganisaatioiden omaan valistukseen ja vapaa-ehtoisuuteen. Suomessa Maa- ja metsätalousministeriön hirvikannanhoitosuunnitelmassa linjataan tavoiteltu hirvikannan rakenne. Alueelliset riistaneuvostot asettavat hirvitalousalueille hirvikannan tiheyttä ja rakennetta koskevat tavoitteet hirvikannanhoitosuunnitelman linjaukset ja paikalliset olosuhteet huomioiden. Suomen riistakeskuksen aluetoimistot voivat ohjata myöntämiinsä pyyntilupiin liitettyjen ehtojen avulla saaliin rakennetta (vasat, aikuiset naaraat ja urokset) asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Suomessa edellä kuvatulla ohjauksella pyritään kohtuullisen luonnonmukaiseen sukupuolijakaumaan.
Tuoreen kanta-arvion mukaan aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden Satakunnan eteläosassa, Etelä-Suomen läänin länsiosassa, Pohjanmaan rannikolla Vaasan pohjoispuolella, sekä suuressa osassa Lappia ja itäisintä Suomea. Lukusuhde vastaa hirvikannan hoitosuunnitelmassa annettua tavoitetta.
Eli hirvikannan sukupuolijakauman tavoite on enintään 1,5 naarasta yhtä sonnia kohden. Näin siitäkin huolimatta, ettei kukaan tiedä tarkasti, mitä metsässä oikeasti liikkuu. Helmikuussa paljastui, että Länsi-Uudellamaalla hirvikanta oli arvioitu pahasti alakanttiin. Voidaan myös kysyä kuinka tarkasti hirvikannan rakenne pystytään arvioimaan.
Mahdollisimman tasaisen sukupuolijakauman tarvetta on perustettu sillä, että se turvaa aikuisten parhaaseen lisääntymisikään ehtineiden uroshirvien osuuden hirvikannassa ja siten myös hirvien onnistuneen pariutumisen kiima-aikana sekä kannan tuottavuuden. Liian voimakas urosverotus on arveltu näkyvän alentuneena vasatuottona, pienikokoisina vasoina ja pitkällä aikavälillä pienentyneinä teuraspainoina.
Kanta kasvussa
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jyrki Pusenius sanoo Suomen hirvikannan elinvoimaisuuden olevan hyvällä tasolla.
– Toki Suomessa vasatuotto on vähentynyt jonkin verran. Jos hirvilehmiin kohdistuu kova metsästyspaine, vasatuotto näyttää laskevan jonkin verran. Mutta hirvikantamme on kuitenkin elinvoimainen.
Tuore Luonnonvarakeskuksen kantaarvio arvioi hirvikannan kooksi viime syksyn jahdin jälkeen noin 84 000 yksilöä. Edelliseen vuoteen verrattuna kanta kasvoi noin kuusi prosenttia Suomen suurimmat hirvitiheydet (≥ 4,3 hirveä/1000 ha) olivat Lounaissaaristossa ja eteläisellä rannikolla.