Kultainennoutaja sopii hyvin myös jahtikaveriksi
Kultainennoutaja tunnetaan hyvänä seurakoirana, mutta se on myös oiva metsästyskoirarotu.
Marttilalaisen Tuuli Söderlundin perheeseen tuli ensimmäinen kultainennoutaja vuonna 1991. Alkuun perheeseen haettiin ihan vain lenkkikaveria, mutta muutaman kurssin ja koulutuksen jälkeen Söderlund innostui harrastamaan kaikenlaista koiran kanssa.
– Ja ensimmäisen jälkeen piti tietenkin saada toinen koira kaveriksi. Alusta asti harrastuksiin kuuluivat näyttelyt. Samalla koiria opetettiin metsästyskokeisiin. Tätä kautta tuli into kokeilla koiran kanssa käytännön metsästystä ja samalla suoritin metsästyskortti, koska se täytyi olla myös koiran ohjaajalla. Nykyään sitä ei enää vaadita, kertoo Söderlund.
Hänen mukaansa ryhtyminen kasvattajaksi lähti omista tarpeista.
– Meillä haluttiin koirien toimivan metsästyksessä ja korien kanssa haluttiin käydä kokeissa, mutta pidin myös koiranäyttelyssä käynnistä. Koin, että saan itselleni sopivia koiria parhaiten ryhtymällä itse niitä kasvattamaan, kuvailee Söderlund.
– Lisäksi kantanarttuni oli erittäin terve koira, josta meidän eläinlääkäri totesi, että tässähän sinulle olisi hyvä jalostuskoira.
Hän kertoo, että Namu oli myös erinomainen metsästyskoira sekä harrastuskaveri, joka tuli toimeen kaikkien kanssa.
Kasvattamisen Söderlund aloitti vuonna 2003.
– Sain vuonna 2002 kennelnimen Rushes joka juontaa juurensa ruovikosta (bullrushes). Ensimmäiset pennut syntyivät 28.4.2003. Tällä hetkellä kennelissä on kasvatettu 18 pentuetta.
Uusiin koteihin
Tuuli Söderlund toteaa, että pentujen ostajien tarkkoja kriteereitä on vaikea luetella.
– Eniten toivon, että tulemme ihmisen kanssa juttuun niin, että pysymme yhteyksissä koko koiran elämän ajan, ja että olisin ostajalle se ihminen, johon otetaan yhteyttä pienellä kynnyksellä niin hyvissä kuin huonoissa asioissa, luonnehtii Söderlund.
Hän myy mielelläään koiran niin metsästyskaveriksi kuin perheenjäseneksi. Useat kasvatit ovat päässeet metsälle, vaikka omistaja ei itse metsästäisikään, sillä koira käy auttamassa tuttuja metsästäjiä.
– Pennuista kasvaa erilaisia yksilöitä jo seitsemän ensimmäisen viikon aikana, kun ne ovat kasvattajalla. Sinä ainakan pitäisi yrittää selvittää niiden luonteenpiirteitä ja valita kullekin se sopivin koti. Kaikista ei tule harrastuskoiria, eivätkä kaikki viihdy pelkästään kainalossa. Tärkeintä on saada oikea pentu oikeaan kotiin.
Söderlund kertoo, että hänellä on ollut onni saada harrastaviin perheisiin monia kasvatteja, joista usealla on myös tuloksia monista eri lajeista.
– Toivon myös ihmisiltä sitoutumista tekemään koiralle PEVISA-tutkimukset sekä ilmoittamaan minulle muista mahdollisista sairauksista, jos koira sairastuu.
Lue lisää Ase&Erän numerosta 1/2023!
Kultainennoutaja on sorsajahdissa kullanarvoinen kumppani. Kuva: Tuuli Söderlund