Pitkän matkan laukaukset onnistuvat tavallisella metsästyskiväärillä, kun perusasiat ovat hallussa
Kivääriammunta on kiehtova laji. Varsinkin pitkän matkan ammunta. Kaikki tietävät legendaarisen Simo Häyhän saavutukset. Vuonna 2023 suomalaiset armeijan tarkka-ampujat voittivat tarkka-ampujien Euroopan mestaruuden. Mutta onnistuvatko pitkän matkan laukaukset tavallisella metsästyskiväärillä?
Viime vuosituhannen loppupuolella kiinnostuin pitkän matkan ammunnasta. Ruotsin latvalinnustuksessa ampumamatkat olivat lähes säännöllisesti yli sadan viidenkymmenen metrin.
Sen ajan ballistiikkaohjelmat olivat alkeellisia, joten ainoa tapa opetella oli harjoitella kolmensadan metrin radalla. Siellä oli helppoa ampua tasat 150 m, 200 m, 250 m ja 300 metriä. Sitten tehtiin taulukko koroista tositilanteita varten.
Vuonna 2009 harjoittelu tuotti tulosta, kun pudotin poikametson kahdensadanseitsemänkymmenenyhdeksän metrin matkalta. Luodinreikä oli keskellä siipipilkkaa. Siitä alkoi innostus ja ryhdyin panostamaan pitkän matkan ammuntaan.
Oikeat välineet
Pitkän matkan laukauksilla tarkoitetaan ampumamatkoja neljästäsadasta metristä yli kilometriin. Kivääri kohdistetaan tavallisesti kolmeensataan meriin. Tärkeää on kiväärin hyvä käynti. Se ei tarkoita sitä, että ampujan on hankittava Tikka T3X Tac A-1 tai Sakon TRG M10 -tarkkuuskivääri. Oma kiväärini on 1980-luvulla valmistettu Sakon Hunter de Luxe, kaliiperi .308 Win ja hyvin sen kanssa on pärjätty.
Kiväärin raudat on epoksipedattu, etutukki on avarrettu, piipun suussa on suujarru ja laukaisu on asesepän viimeistelemä. Etutukissa on Oulun työstökeskuksen valmistama bipodi. Kivääriä on huollettu säännöllisesti ja siitä on pidetty muutenkin hyvää huolta. Alkuun kiikaritähtäimenä oli Swarovski Habicht 2,5 – 10 x 56 valaistulla ristikolla. Kiikarissa ei ollut avoimia säätötorneja, joten niiden käyttö vaati huolellisuutta.
Kun ensimmäisessä MPK:n ammunnoissa Sotinpurolla jouduin säätämään koroa, käänsin aina kymmenen napsua kerallaan ja pidin tukkimiehen kirjanpitoa. Kun esimerkiksi kuudenkymmenenkuuden napsun (plus yksi napsu vasemmalle kiertopoikkeaman vuoksi) tasa, 720 metriä oli ammuttu, käänsin napsut takaisin nollakohtaan. Hommaan piti keskittyä todella tarkkaan.
Mikä tärkeintä, kiikaritähtäimeni säädöt olivat milliradiaanipohjaisia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että yksi napsu sadalta metriltä on 0,1 mrad eli yksi sentti. Tämän jälkeen homma on helppoa, sillä kolmelta sadalta metriltä yksi napsu on kolme senttiä, viideltä sadalta metriltä viisi senttiä, jne.
MOA, tuuma, ja jaardipohjaiset tähtäimet ovat hankalia ja käytännössä mahdottomia käyttää ilman näitä asteikkoja tukevaa appia. Esimerkiksi 1 CLICK = 1/4” 100 Yards merkitsee, että yksi naksu 91,44 metriltä tarkoittaa 6,35 milliä. Osaatko laskea nopeasti montako napsua pitää ottaa, jos matka on 372 metriä?
Teksti ja kuvat: Juha Jormanainen
Lue lisää Ase&Erän numerosta 8/2023!
Luodin lähtönopeuden mittaaminen on ensiarvoisen tärkeää huipputarkkuuden kannalta. Labradarin luodinnopeustutka mittaa lähtönopeudet helposti ja tarkasti. Jos lataat patruunasi itse, laite on välttämätön.