Mikko Urhovaara tekee metsästysvideoita opiksi ja iloksi
Haminalainen Mikko ”Uki” Urhovaara on kokeillut useimpia metsästysmuotoja sen jälkeen, kun hän suoritti metsästyskortin parikymmentä vuotta sitten. Joitakin vuosia sitten Urhovaara innostui näädän loukkupyynnistä. Urhovaara liikkuu metsässä ja metsästää ison osan vapaa-ajastaan. Kokemuksiaan hän myös videoi YouTubekanavalleen ja videot ovat saaneet suosiota laajasti somessa.
– Ensimmäiset näädät menivät vuosia sitten kanuloukkuun metsästysajan ulkopuolella vajaat kymmenisen vuotta sitten. Ne piti tietysti päästää vapauteen, mutta samalla heräsi mielenkiinto näädän loukutukseen. Viime vuonna en loukkuja tai rautoja ajanpuutteen ja lievän polvivamman takia ehtinyt ylläpitää, sanoo Urhovaara.
Hän on itse valmistanut suojakotelot hetitappaville raudoilleen.
– Valmistan loukut itse puusta tai vanerista. Käytän usein roskapuuta ja mitä milloinkin on tarjolla. Telkänpöntön mallisessa loukussa kannattaa laittaa syöttitila riittävän isoksi ja raudat suuaukolta tarpeeksi syvälle. Suuaukon halkaisijan tulee olla kahdeksan senttiä, mikä säädös tuli vasta voimaan. Nyrkkisääntö on, että 120 millin rautojen ympärille loukkukotelon tulee olla 1-2 senttiä rautoja suurempi samoin on 160 millin raudoissa.
Vaikka näädälle voi käyttää läpimitaltaan 160 millin rautoja, Urhovaara käyttää mieliummin 120 millin rautoja.
– Mielestäni näädälle tuo 160 milliä voi olla turhan suuri, sillä eläin voi päästä laukaisinviiksien ohi ja rauta voi osua eläintä väärään kohtaan. Kun raudan laittaa oikein, tätä vahinkoa ei useinkaan satu. Olen havainnut hyväksi telkänpöntön mallisen loukun, jonka saa helposti kiinni pystyssä olevaan puunrunkoon. Vaakaloukku soveltuu yleensä paremmin kaatuneen puun rungolle.
Syötteinä Urhovaara on käyttänyt kalanperkeitä ja muusta riistasta, muun muassa hirvestä, jäänyttä roipetta.
– Näädälle kelpaa kaikki, kunhan syötti haisee riittävästi. Itse en ole koskaan lihaa tarkoituksella mädättänyt, vaan otan pakastimesta teurasjätettä. 'Tiedän joidenkin pyytäjien mädättävän roippeet, sillä näätä tuntuu pitävän syötistä, missä aromit ovat tarpeeksi kovat.
Loukutuksessa on mahdollisuus sivusaaliiseen ja joskus loukkuun eksyy muun muassa orava.
– Lintujen pääsy loukkuun estyy aika tehokkaasti suuaukkoon laitetuilla havuilla. Näätä tekee yleensä omaa aika säännöllistä kierrostaan.
– Kun loukulla on oikea paikka näädän kierroksen varrelta, se jossain vaiheessa monesti loukkuun päätyykin. Hyviä paikkoja raudoille ovat isot kuusikot ja eläinten luonnolliset kulkureitit esimerkiksi painanteet. Itselläni ei ole silmä niin harjaantunut että erottaisin, missä näätä liikkuu sulalla maalla. Lumikelillä on tietenkin helpompi jäljet havaita. Kun loukun laittaa jälkien viereen,voi näätäkin osua saaliiksi.