Sten Johansson ajaa omalla amerikkalaisella M8 -panssariautolla
Harvalla miehellä on mahdollisuus ajaa omaa toisen maailmansodan aikaista panssariautoa.
Inkoolaisen Sten Johanssonin M8 Light Armored Car on yhdysvaltalainen toisen maailmansodan aikainen kuusipyöräinen panssariauto, jonka suunnitteli Ford Motor Company. M8-panssariautoja ei Suomessa ole kuin yksi kappale. Johanssonin auto on vuosimallia 1943.
Yhdysvaltojen lisäksi ajoneuvoa ovat käyttäneet lukuisat valtiot ympäri maailman, ja se on säilynyt joidenkin Etelä-Amerikan valtioiden käytössä vielä 2000-luvulle saakka.
– Panssariauton pääaseena oli 37 millimetrin M6-tykki, lisäksi se oli aseistettu myös tornissa olevalla .50-kaliiperisella Browning M2 -konekiväärillä ja .30-kaliiperisella Browning M1919 -konekiväärillä. Kaikki aseet ovat siis asereplikoita, eikä niissä ole yhtään aidon aseen osaa.
– Konekiväärit ovat itse asiassa kaasu-aseita samaan tapaan kuin esimerkiksi maanviljelijät käyttävät kaasuaseita karkottaakseen muun muassa hanhia. Olen esitellyt panssariautoa näytöksissä ja kaasuaseella saa tuotua vähän papatusta, naurahtaa Johansson.
Hänen tarkoituksena on perustaa Inkooseen sotilasajoneuvomuseo. Kalustoa on jo nyt hyvinkin yhden yksityismuseon tarpeisiin. Johanssonin kokoelma on Suomen suurin yksityinen sotilasajoneuvokokoelma.
– Minulla on tankkeja, panssariautoja, kuorma-autoja, jeeppejä, tykkejä ja kaikenlaista raskasta kalustoa. Olen optimisti ja toivon saavani museon kunnostetuksi vanhaan navettaan vielä tämän syksyn aikana. Museota lähtee pyörittämään oma poika Aleksander, jonka omistuksessa suurin osa kalustosta.
Panssariauto on Johanssonin viimeisin hankinta.
– Tein vaihtokaupan paikallisen museon kanssa. Tämä panssariauto on saapunut Eurooppaan Normandian maihinnousussa ja osallistunut Hollannissa Overloonin taisteluihin. Sodan jälkeen jenkit jättivät paljon kalustoaan Eurooppaan. Tämä jäi Hollannissa lasten leikkikentän rekvisiitaksi, kunnes britit kunnostivat sen paikalliselle hollantilaiselle museolle. Sain sen vaihtokaupassa tuossa kunnossa, ja Suomessa sitä on vielä viimeistelty. Se ei ole täysin alkuperäisessä varustuksessa, vaan sisältä puuttuu yksityiskohtia muun muassa miehistön käyttämät radiot.
Tiedustelun käytössä
Panssariautoa käyttivät muun muassa panssaridivisioonien tiedustelukomppaniat.
– Auton panssarointi on aika heikko, mutta se oli 90 kilometrin tuntinopeutensa ansiosta liittoutuneiden nopein panssariauto. Nopeutensa ansiosta se sai briteiltä lempinimen Greyhound eli englanninvinttikoira. Lisäpanssarointi olisi syönyt nopeutta. Panssarointi kesti kiväärien luodit, muttei esimerkiksi enää panssaritorjuntakivääriä. Tankkeja vastaan tällä autolla ei ollut mitään tekoa, vaan kuljettajan kannatti kaasuttaa pakoon, kertoo Sten Johansson.
Panssariautossa on synkronisoitu vaihteisto, mikä oli harvinaista tuon kokoluokan ajoneuvoissa. Vaihteita on ryömintävaihteen ansiosta kahdeksan eteen ja kaksi taakse. Mitään tehostimia ei ole jarrutehostinta lukuunottamatta.
– Kuljettaja näkee suoraan eteen hyvin, mutta sivuille rajatusti ja on täysin riippuvainen vaununjohtajan ajo-ohjeista. Autolla on erittäin laaja kääntösäde ja etenkin alemmissa nopeuksissa rattia pitää kääntää tosissaan.
– Tilat ovat neljälle miehelle ahtaat. Kuljettaja ei saa olla juurikaan 180 senttiä pitempi, muutoin pää kolisee kattoon, sanoo autoa ajavatsotilasajoneuvoharrastaja Kari Kuusela.
M8 Greyhoundista valmistettiin myös M20 Armored Utility Car -versiota, josta tykki torneineen oli poistettu. Sitä käytettiin tiedustelu- ja komentoajoneuvona, jossa oli enemmän viestintävarustelua. Panssariauton valmistusvuodet olivat 1943-1945 valmistusmäärät M8:n osalta 8523 ja M20:n osalta 3791 kappaletta. M20:tä on yksi kappale Suomessa.