Lauri ja Lotta Nurminen viihtyvät luonnossa sekä metsällä
Metsästys periytyy usein isältä pojalle tai tyttärelle. Vanhempien ja muiden lähisukulaisten esimerkki antaa lapselle hyvän kokemuksen luonnosta. Kun lapsi on pienestä pitäen mukana metsällä, on suuri todennäköisyys sille, että hän saa itsekin joskus kipinän metsästykseen.
Tuusulalalaiset Lauri (16) ja Lotta Nurminen (17) ovat kulkeneet luonnossa ja metsällä isänsä Matti Nurmisen kanssa jo alle kymmenvuotiaina. Hänen oma metsästysharrastus on puolestaan peruja hänen omalta isältään.
Lauri liittyi Hämeenkoskella Kosken Metsästysseuraan 12-vuotiaana ja oli tuolloin seuran kaikkien aikojen nuorin jäsen. Lotta puolestaan liittyi seuraan 13-vuotiaana ja oli seuran ensimmäinen naisjäsen.
– Olimme isän kanssa jahdissa ilman asetta varmaan jo seitsemänvuotiaana. Olimme ajomiehinä hirvijahdessa ajomiehenä ja muutenkin mukana seuran touhuissa. Käymme metsällä Hämeenkoskella, koska isän isä on sieltä kotoisin ja meillä on siellä hänen lapsuudentilansa. Syksyisin olemme melkein joka viikonloppu hirvi- tai peurajahdissa. Lisäksi käymme syksyllä ja alkutalvesta peurakytiksellä, sanovat Lotta ja Lauri.
Sorkkaeläinten ohella myös Lauri lähtee mielellään jänisjahtiin.
– Koiraa meillä ei ole, mutta muutama viikko sitten ammuin jäniksen jäljityksen jälkeen. Seurasin tuoreita jälkiä kilometrin verran, kunnes jänis ponkaisi ojasta eteeni. Ehdin ampua sen siihen paikkaan.
– Olemme olleet Laurin kanssa kaksin viime syksynä aika usein peurakytiksellä. Kytiskoppiin mahtuu kaksi, eikä aika käy pitkäksi. Toisaalta eläinten tunnistaminen on aina kaksin varmempaa ja helpompaa, vaikka aika hyvin kumpikin on jo oppinut eläimet tunnistamaan. Kun meitä on kopissa kaksi, voi aina pohtia, kannattaako ampua vai ei, sanoo Lotta.
Isää nuoret tarvitsevat lähinnä taustatueksi.
– Osaamme suolistaa peuran, mutta pitää kaadosta tietysti isälle ilmoittaa. Hän saa tulla raahaamaan peuraa lahtivajalle, naurahtaa Lotta.
Laurilla ja Lotalla on yhteensä kaadettuna kymmenkunta peuraa. Ensimmäiset hirvet odottavat vielä vuoroaan.
– Viime syksynä yksi kaato oli jo aika lähellä, mutta jätin ampumatta. Vastuullista metsästystä ovat kaikki painottaneet. Laukauksen pitää olla varma, sanoo Lauri.
– Meillä on peurajahtiviikonloppuja, jolloin setäkin on mukana jahdissa. Syksyllä kaadoin kahdeksanpiikkisen pukin, josta nyt teetetään trofee. Se oli ensimmäinen pukkini ja siinä mielessä ihan kiva muisto. Olen löytänyt maastosta irtosarviakin pari vuotta sitten löysin kummatkin sarvet, jotka olivat varmaan pudonneet aivan hetkeä aikaisemmin, jatkaa Lauri.