Jousimetsästyksessä onnistuminen vaatii useampaa perättäistä onnistunutta siirtoa
Jousimetsästys on kiireetön metsästyksen muoto, jossa kärsivällisyys palkitaan.
Jousimetsästyksen suosio on kasvanut vähitellen varsinkin, kun vuonna 2017 laki salli valkohäntäpeuran ja pienempien sorkkaeläinten metsästyksen jousella. Jousimetsästys kasvattaa suosiotaan erityisesti valkohäntäpeuran ja metsäkauriin levinneisyysalueilla. Yhä useampaa metsästystä jo harrastavaa sekä metsästysharrastuksen aloittamista suunnittelevaa kiinnostaakin vaativa, mutta palkitseva jahtimuoto.
– Vielä 10-15 vuotta sitten jousimetsästystä harrastavia löytyi pääasiassa lähinnä jousimetsästysseuroista ja harrastusta puuhattiin ”omien kesken”. Nyt jousimetsästäjiä löytyy metsästysseuroista joka puolelta. Jousesta on tullut yhä tavallisempi metsästysase, kuvailee muutosta Suomen Jousimetsästäjäin Liiton puheenjohtaja Antti Saarenmaa.
Jousimetsästyksen suosiota ruokkivat muun muassa jahtimuodon vaativuus, mutta myös äänettömyys ja hyvin hallittavissa oleva laukauksen varoalue.
– On metsästäjiä, jotka aloittavat harrastuksen suoraan jousella. Ja on heitä, jotka ovat aloittaneet metsästyksen ruutiaseella ja ovat myöhemmin ottaneet jousen mukaan pyyntivälineeksi, Saarenmaa toteaa.
Harrastajamäärät olivat kasvussa, mutta viimeinen silaus kiinnostuksen kasvulle tuli vuonna 2017, kun valkohäntäpeura vapautettiin jousimetsästykselle. Saarenmaan mukaan jousimetsästyksessä houkuttelee metsästäjiä monet asiat.
– Jousi aseena on erilainen kuin kivääri tai haulikko. Jousessa ei ole rekyyliä, eikä siitä lähde ääntä. Jousella ampumista on helpompaa harjoitella kuin ruutiaseella, harjoitteluun sopivia paikkoja on paljon enemmän. Tämän ansiosta jousella on helpompaa harjoitella riistalaukauksia, Saarenmaa toteaa.
Jousella harjoittelu ei vaadi erityistä ampumarataa, harjoittelualueeksi soveltuu sellainen paikka, jossa taka-alue voidaan tarkastaa ja mahdollisten ohilaukausten sattuessa nuoli osuu maahan tai taustavalliin. Jousella metsästettäessä ampumamatka on keskimäärin 20 metriä.
– Jotta pääsee niin lähelle riistaa, vaaditaan paljon huolellista valmistautumista. Kun kiväärillä ammuttaessa ampumamatkat ovat usein 75-100 metriä, jousimetsästäjän varsinainen työ valmistautumisessa alkaa näiltä etäisyyksiltä, vertaa Saarenmaa.
Jousen lyhyempi ammuntamatka, sekä äänettömyys, mahdollistaa metsästyksen sellaisissa paikoissa, joissa kiväärillä tai haulikolla metsästäminen ei onnistu joko metelin tai takavaara alueiden takia. Suurpetoeläinten määrän kasvu on johtanut siihen, että esimerkiksi peura ja kauris hakeutuvat aiempaa lähemmäksi asutusta.
Tämän vuoksi jousen merkitys metsästysaseena kasvaa.
– Kuulun itse espoolaiseen metsästysseuraan, ja metsästän välillä pääkaupunkiseudulla asutuksen lähellä sellaisissa paikoissa, joissa kivääriä ei voi käyttää. Metsästysnuoli laakana ammuttaessa tippuu maahan noin 50 metrin päähän, sen vuoksi ammuntapaikan esteettömän taustan ei tarvitse olla niin pitkä kuin kiväärillä metsästettäessä, sanoo Saarenmaa.
Monia viehättää jousimetsästyksessä myös se, että jousella metsästetyn saaliin voi hyödyntää lähes kokonaan.
Kärsivällisyys palkitsee
Shakkia metsässä. Näin voidaan kuvailla jousimetsästyksen luonnetta. Aivan kuten 600-luvulta asti pelatussa strategisessa lautapelissä, myös jousimetsästyksessä onnistuminen vaatii useampaa perättäistä onnistunutta siirtoa.
– Jousimetsästys vaatii kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä odottaa sopivaa hetkeä, Antti Saarenmaa kuvailee.
Jousella metsästettäessä riistatilanteeseen pääsy vaatii huolellista valmistautumista. Riistaeläimen lähelle pääseminen vaatii valmistautumista, eläimen ja ympäröivän maaston tuntemista ja aikaa. Jousi edellyttää ampujaltaan myös hieman muita metsästysaseita runsaampaa harjoittelua, fyysistä harjoitusta ja käsittelytaitoa. Jahti voidaan toteuttaa joko ruokintapaikalla tai kulkureitin varrella.