Sauli Virtanen pitää karkeakarvaista saksanseisojaa ihanteellisena metsästyskoirana
Riistakoirakilpailu on kolmipäiväinen vaativa koitos sekä metsästyskoiralle että sen ohjaajalle. Tänä vuonna kilpailun voitti Myrbrännas Gimma ja Sauli Virtanen. Karkeakarvaista saksanseisojaa Virtanen pitää ihanteellisena metsästyskoirarotuna.
Riistakoira on vuosittain järjestettävä Saksanseisojakerho ry:n alaisten koirarotujen suomenmestaruuskilpailu. Riistakoiraan osallistui lokakuussa Ylivieskassa 36 koiraa, joista neljä selvitti tiensä finaaliin. Tämän vuoden voittaja on karkeakarvainen saksanseisoja narttu Myrbrännas Gimma ja Sauli Virtanen.
Myrbrännas Gimma on rodultaan karkeakarvainen saksanseisoja. Gimma on 4,5-vuotias metsästyskoira, joka haettiin Tampereen ja Porin välissä sijaitsevaan Häijääseen Ruotsista.
– Hyväsukuisen koiran saaminen Suomeen edellytti suosittelijoita ja perusteellisten haastatteluiden läpikäymisen, Virtanen (43) kertoo.
– Uskoakseni kasvattaja on kuitenkin tyytyväinen kotiin, johon pentu päätyi. Gimma on Riistakoira-voiton lisäksi niittänyt mainetta jo juniori-iässä tullessaan toiseksi arvostetussa ja suuressa Junkkari-tapahtumassa syksyllä 2020. Näyttelyitä Gimma on kiertänyt juuri sen verran, jotta sen nimen yhteyteen voi lisätä tittelin Suomen muotovalio, hän jatkaa.
Ruotsalaisesta taustastaan huolimatta Gimman sukujuuret ovat vahvasti rodun kotimaan Saksan perinteikkäissä sukulinjoissa.
– Karkeakarvainen saksanseisoja on alkujaan jalostettu metsänvartijan kaiken riistan koiraksi, siitä löytyy taipumuksia paitsi toimia lintukoirana myös pienpedoilla ja karkoittavana koirana sorkkajahdeissa. Rodun kotimaassa koiraa käytetään myös villisioilla. Karkeakarvaisella saksanseisojalla on erinomaiset nouto- ja jäljestysominaisuudet ja se työskentelee erinomaisesti niin maalla kuin vedessä, Sauli Virtanen sanoo.
Sauli pitää karkeakarvaisesta saksanseisojasta rotuna paitsi sen monipuolisten käyttöominaisuuksien lisäksi myös sen uljaan ulkomuodon ja karskin luonteen vuoksi.
– Kyllä koiralla parta pitää olla!
– Karkealla ja tiheällä turkilla on toki selkeä tarkoituskin; se suojaa peitteisessä maastossa työskentelevää koiraa.
Pienestä pitäen
Sauli Virtanen on metsästänyt pienestä pitäen, metsästyskortin hän suoritti jo 10-vuotiaana.
– Kiinnostus metsästykseen ja metsästyskoiriin syntyi varmasti perheen harrastuksen kautta. Isäni kasvatti ajokoiria, ja lapsena olin isän sekä koirien kanssa metsällä.
– Innostuin metsästyksen todenteolla. Jotakin metsästyshulluudesta kertoo, että 15-vuotiaana lähdin lähes 40 asteen pakkasella varisjahtiin, kun into oli niin kova.
Gimma on Virtasen viides karkeakarvainen saksanseisoja.
– Aiemmin minulla oli ajokoiria ja pystykorvia, mutta haaveilin pitkään seisojasta. Ensin minulla oli lyhytkarvainen seisoja, kunnes minulle tuli ensimmäinen ”karkkari”. Gimma on minulla mukana pienpetopyynneissä ja lintujahdeissa. Sorkkaeläinjahteihin en ole vielä häntä ottanut mukaan.
Ruotsalaisesta taustastaan huolimatta Gimman sukujuuret ovat vahvasti rodun kotimaan Saksan perinteikkäissä sukulinjoissa.
– Gimmassa parasta on sen työmoraali, se antaa aina kaikkensa ja tekee töitä ”puukko hampaissa”. Kun se väsyy, sillä yleensä vain vauhti kiihtyy. Se on sinnikäs ja kiihkeä koira, Virtanen kuvailee.
– Jotta seisojasta saa toimivan metsästyskoiran, se edellyttää jonkun verran työtä. Perustottelevaisuus tulee olla kunnossa, mitään sirkustemppuja se ei tarkoita, mutta tarvitaan yhteistyötä ja luottamukselliset välit ohjaajan kanssa.
– Koiran luottamus on ansaittava omalla toiminnallaan.
Virtasen mukaan erittäin tärkeätä on tiedostaa, mitä ohjaaja voi koiralta vaatia.
– Koiraa pitää kyetä lukemaan. Samassa pentueessa voi olla luonteiltaan hyvin erilaisia koiria. Koirat ovat yksilöitä, siksi pitää lukea koiraa, jotta saa selville sopivat harjoitusmetodit.
– Seisoja työskentelee itsenäisesti, mutta sen työskentelyn tulee olla ohjaajaan yhteyttä pitävää. Saumatonta yhteistyötä lähdetäänkin rakentamaan heti pennusta pitäen. Rotuun katsomatta kaikilla koirilla tulisi olla perustottelevaisuus ja käytöstavat kunnossa, ja oikeastaan on sitten kyse lapsista tai koirista, niin samat periaatteet kasvatuksessa pätee molempiin, Virtanen kuvailee.