Hirvilupien suositusten velvoittavuus hämmentää metsästysseuroja
Miten sitovia ovat hirvilupien suositukset? Monissa seuroissa on asiasta epäselvyyttä.
Kun alueelliset riistakeskukset loppukesästä lähettävät metsästysseuroille hirvieläinten pyyntiluvat, seuroissa luetaan lupaehdot huolellisesti. Hämmennystä metsästysseuroissa herättää sitovien lupamääräysten ja suositusten välinen ero.
Lähtökohta on selkeä. Yhdellä hirvieläimen pyyntiluvalla saa kaataa yhden aikuisen eläimen tai kaksi vasaa. Metsästyslain mukaisesti riistakeskukset myöntävät hirvieläinten pyyntiluvan sellaiselle hakijalle tai hakijoille, joilla on laissa tarkoitetulla alueella oikeus metsästää hakemuksessa tarkoitettua hirvieläintä. Suomen riistakeskuksen on rajattava lupa-alueesta pois sellaiset alueet, jotka eivät täytä laissa säädettyjä pinta-alan ja yhdenäisyyden vaatimuksia. Pyyntilupa voidaan siis käyttää vain pyyntiluvassa rajatulla alueella. Pyyntilupaan voidaan liittää tarkempia määräyksiä pyydystettävien hirvieläinten iästä tai sukupuolesta sekä pyyntilupien alueellisesta kohdentumisesta pyyntilupa- alueen sisällä, jos se on tarpeen hirvieläinkannan tarkoituksenmukaisen hoidon kannalta.
Suomen riistakeskuksen on huolehdittava pyyntilupia myönnettäessä siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. Liikenne-, maatalous- ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi riistakeskuksen tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi maanomistajien ja metsäkeskusten edustajien kuulemista hirvieläinten aiheuttamiin metsävahinkoihin liittyvissä asioissa. Vastaavasti maatalous- ja liikennevahingoissa kuullaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia.
Hirvilupien myöntämistä ohjaavat myös alueellisten riistaneuvostojen asettamat tavoitteet. Suomi jakautuu 59 hirvitalousalueeseen. Sidosryhmiä kuultuaan alueelliset riistaneuvostot ovat asettaneet jokaiselle alueelle omat kolmivuotiskauden hirvikantatavoitteet.
Esimerkiksi Etelä-Hämeessä alueellinen riistaneuvosto asetti keväällä 2021 tavoitteeksi kolmivuotiskaudelle 2021-2023 siten, että tavoitteelinen hirvitiheys on metsästyksen jälkeen 2,5-3,0 yksilöä per 1 000 hehtaaria. Vastaavasti tavoiteltava naaraiden osuus jäävässä hirvikannassa on noin 1,5 naarasta yhtä urosta kohtu. Riistaneuvoston mukaan metsästyksen jälkeen jäävään kantaan tulisi jäädä vasoja noin 20-30 prosenttia. Metsästäjien mukaan tätä ei metsässä nähdä, vaan kyseessä on teoreettinen tutkijoiden mielipide.
Viime syksyn jahtikaudelle esimerkiksi Etelä-Hämeeseen myönnetyissä hirviluvissa kehotettiin metsästäjiä seuraamaan tarkoin kannan kehitystä ja estämään merkittävää haittaa aiheuttavien tihentymien muodostuminen.
Hämmennystä metsästysseuroissa on siitä, mikä on lupamääräys ja mikä suositus. Jos ei noudata suosituksia seuran perustellun näkemyksen mukaisesti, mutta noudattaa lupaa, onko siihen jollakin sanomista. Luvassa kuitenkin selvästi kehotetaan seuroja tekemään omia ratkaisuja.
Monissa seuroissa, ainakin tietyillä alueilla, suosituksia pidetään ”lakina” ja se aiheuttaa jonkin verran kränääkin porukoissa. Toisaalta on seuroja, joissa suosituksia noudatetaan valikoidummin.
Tämä saattaa johtaa tilanteisiin, jossa yksi metsästysseura etsii suositusten mukaisesti hirvilehmää, vaikka passipaikkojen lähellä voisi olla ”tarjolla” hirvisonni. Tästä syntyy tilanteita, joissa hirviporukan jäsenet ajavat yhteensä jopa pari tuhatta kilometriä turhaa ajoa per päivä sen vuoksi, että porukka yrittää noudattaa lupapäätöksen ohjeistusta pilkun tarkasti.