Kestävyys metsästysveitsen tärkeimpiä vaatimuksia
Veitsi tai puukko on kaikkien metsästäjien vakiovaruste, aseen lisäksi. Teräkalulle löytyy paljon käyttöä yhden jahtipäivän aikana. Kaadettu elukka pitää suolistaa, nylkeä, makkaratikku vuolla ja veistää sytykkeitä nuotiota varten. Millainen veitsi tai puukko hoitaa homman parhaiten?
Puukko on suomalaisten perinteisin teräkalu. Ikivanhan säännön mukaan puukon terän piti olla kämmenen levyinen. Kahva oli normaalisti sileä, puinen ja puikulanmallinen. Kämmenen leveys on siinä yhdeksästä yhteentoista senttiä, mikä tarkoittaa pientä terää. Kymmensenttisellä terällä aukaisee kyllä makkarapaketin ja suolistaa sarvipään, mutta siihen pienen terän hyvyys jääkin.
En ole koskaan ymmärtänyt lyhyitä teriä veitsissä ja puukoissa. Esimerkiksi Tommi-puukkojen ominaisuudet häviävät armotta suuriteräisille veitsille. Lyhyen terään ei saa lyöntivoimaa, sillä ei voi tehdä klapeja, sitä joutuu teroittamaan alinomaa ja hätämajoitteen teko on lähes mahdotonta. Lisäksi lyhyessä terässä on leikkaavaa terää vähemmän.
Suuriteräisellä veitsellä, terän pituus 15-20 senttiä, hommat hoituvat paljon helpommin. Aikoinaan MPK:n henkiinjäämiskoulutuksessa meidän piti rakentaa havuista hätämajoite, joka oli sateenkestävä. Marttiinin suurikokoisen WinCut 160-veitsen kanssa majoite oli nopeasti valmis. Kookkaalla veitsellä oli helppoa hakata leukuotteella kuusen oksia poikki. Ei onnistu peruspuukolla, jossa on kymmensenttinen terä.
Pohjoisen kansoilla on oma suuriteräinen veitsensä – leuku. Se on palvellut yleisveitsenä vuosituhansia ja toimii edelleen. Sen avulla sekä nylkeminen että suolistus onnistuvat mainiosti, samoin klapien teko. Poronhoitajilla oli myös mukanaan toinen, pienempi veitsi. Tuosta voisivat ottaa mallia nykypäivänkin metsästäjät. Itse kannan mukana kookasta yleisveistä ja kahta pieniteräistä pulveriteräksestä valmistettua nylky- ja avausveistä.
Metsästysveitsen vaatimukset
Tärkeimpiä vaatimuksia on kestävyys eli terä ei saa katketa tai murtua kovassakaan rasituksessa. Se tarkoittaa riittävää ainevahvuutta terässä ja tiukkaa etuhelan sovitusta. Hyvissä veitsissä terän ruoto jatkuu läpi kahvan ja on niitattu kiinni takahelaan. Täysintegraalirakenne on kestävin vaihtoehto.
Hyvä teränpito on tärkeää, ettei veistä tarvitse teroittaa koko ajan. Veitsen hyvä tasapaino tarkoittaa sitä, että kun kahvasta ottaa kiinni, tasapainopiste on etusormen kohdalla. Etupainoinen veitsi rasittaa rannetta ja kevyttä terää joutuu ohjailemaan liikaa. Kunnollinen sormisuoja suojelee sormien jänteitä ja veitsen pitää pysyä tupessa kovemmassakin menossa.
Siinä vaatimuksia, mutta kaiken perustana on terän metalli. Erilaisia teräksiä mahtuu maailmaan ja uusia kehitetään jatkuvasti. Seuraavassa yleisimmät terien raaka-aineet. Muista, että on olemassa teräksiä ja teräksiä. Vaikka terät näyttäisivät samanlaisilta, niiden ominaisuuksissa voi olla huimia eroja. Eikä huippuluokan metsästysveistä saa halvalla – laatu maksaa.
Hiiliteräs on tavallisin karkeneva teräs. Teräksen hiilipitoisuus on välillä 0,6-1,25 prosenttia ja mitä enemmän hiiltä, sen kovempi terä. Hiiliterästerän teroittaminen on helppoa ja terän saa erittäin teräväksi.