Epäiltyjä myrkytystapauksia on todettu hirvissä ja kauriissa
Metsästäjät havaitsevat ajoittain järkyttävällä tavalla vammautuneita hirvieläinten vasoja tai ylivuotisia yksilöitä. Hirvieläimiltä on voinut sorkka kuolioitua ruskeaksi ja karvattomaksi. Tai mahdollisesti jalan alaosa puuttuu kokonaan, jolloin eläin liikkuu jalan tyngän tai tynkien varassa. Joskus näillä yksilöillä myös korvat ovat typistyneet. Syynä on torajyvämyrkytys eli ergotismi.
Hirvieläinten torajyvämyrkytykset tulivat laajemmin metsästäjien tietoon toissa vuonna, kun Kanta-Hämeessä Lopella havaittiin yhteensä 14 hirvieläimen kuolleen torajyvämyrkytykseen vuosina 2021 2022. Eläimet löytyivät kuolleena noin 6 000 hehtaarin suuruiselta alueelta.
Kaikkiaan 2020 -luvulla tiedossa on noin 20 hirvieläimen torajyvämyrkytystä. Mutta todellisuudessa kuolintapauksia on enemmän.
– Tietoon tulleiden torajyvämyrkytystapausten määrä on jäävuoren huippu, tarkka määrä on täydellinen arvoitus, sanoo torajyvämyrkytyksiä tutkinut parasitologian tutkija ja porojen terveydenhuollon kehittäjä, eläinlääketieteen tohtori ja hirvieläinsairauksien dosentti Sauli Laaksonen.
Suomessa epäiltyjä myrkytystapauksia on todettu hirvissä, valkohäntä- ja metsäkauriissa. Tapauksia on löytynyt Uudeltamaalta, Hämeestä, Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Norjassa ja Englannissa on raportoitu myös metsäkauriissa vastaavia muutoksia.
Sauli Laaksonen kertoo, että myrkytysdiagnoosi on tehty tyypillisten vammojen perusteella.
– Koska myrkky poistuu eläimestä myrkytysaltistuksen päätyttyä, torajyvämyrkkyä ei ole Suomessa osoitettu näyteeläimistä labotatorio-olosuhteissa.
Torajyvät ovat heinäkasvin kukintoon muodostuneita pieniä, tummia sienirihmastopahkoja. Tunnetuin torajyviä tuottava sienilaji on Claviceps purpurea. Torajyvät sisältävät erilaisia torajyväalkaloideja (ergotalkaloideja), joilla on vaikutuksia verenkiertoon, ruoansulatuskanavaan, hermostoon ja lisääntymiselimiin. Hirvieläimet saavat näitä aineita elimistöönsä niellessään torajyviä ravintokasvien mukana.
– Todennäköisesti torajyvät kulkeutuvat hirvieläinten elimistöön peltojen laidoilla kasvavista luonnonvaraisista heinistä, niiden kukinnoista ja siemenistä. Hirvieläimet käyttävät heiniä ravintonaan kesäisin, Sauli Laaksonen kertoo.
Raiheinät ja nadat ovat esimerkiksi sellaisia luonnonheiniä, jotka kasvavat peltojen laidoilla ja ovat otollisia torajyvän myrkyntuotannolle etenkin yhdistettynä pitkittyneisiin koleisiin sekä sateisiin säihin kukinta-aikana.
Ruokinta ei ole lähde
Torajyvämyrkyksen syyksi pohdittiin myös ruokintaa, mutta tältä teorialta putosi pohja pois. Vaikka epäpuhdas ruokintavilja ja lajittelujäte ovat aiheuttaneet naudoille myrkytyksiä, Kanta-Hämeessä käytetään ruokintaan laadukassa kauppaviljan laatuista kauraa.
Lisäksi toramyrkytysten ajankohdat eivät tue ruokintateoriaa, ruokinnat aloitetaan vasta loppuvuodesta marraskuussa. Koska torajyvät kypsyvät loppukesällä ja syksyllä, oireilevia eläimiä näkyy juuri hirvenmetsästyksen aikaan.