Metsästyksen tavoitteena on pienentää susikantaa hallitusti, ehkäistä susien aiheuttamia sosioekonomisia haittoja sekä vastata kansalaisten huoleen turvallisuudesta ja vahingoista.
Susien aiheuttamia haittoja on pyritty ehkäisemään monin keinoin, kuten karkotuksin ja kotieläimiä suojaamalla. Petoaidoista ja muista ennaltaehkäisevistä toimista huolimatta susikannan hallintaan tarvitaan myös metsästykseen perustuvaa kannansäätelyä.
Suomen riistakeskus esittää kiintiöalueiksi alueita, joilla susien aiheuttamat vahingot ja turvallisuushuolta aiheuttavat tilanteet ovat olleet yleisiä. Metsästyksen kohdentamisessa otetaan huomioon myös susikannan geneettinen monimuotoisuus suuntaamalla metsästystä laumoihin, joissa lähisukulaiset lisääntyvät keskenään. Lisäksi metsästystä suunnataan metsäpeuran keskeisille vasomisalueille susien saalistuksen vaikutusten vähentämiseksi. Merkittävä osa metsästyksestä kohdistuisi Lounais-Suomeen, jossa susikanta on vahva.
Suomen riistakeskuksen laatiman kiintiösuunnittelun biologinen perusta nojaa tieteelliseen tutkimustietoon. Esitys perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon susikannasta, jonka Luonnonvarakeskus on tuottanut. Tarkastelussa on hyödynnetty muun muassa varmennettuja susihavaintoja, DNA-aineistoa, tietoja suurriistavirka-aputehtävistä sekä myönnetyistä poikkeusluvista. Reviirikohtaiset kiintiöt on pyritty mitoittamaan siten, että alueelta voidaan poistaa koko lauma.
Laumakohtainen pyynti
Kiintiömetsästys toteutetaan alueellisten kiintiöiden puitteissa. Pyynti kohdennetaan reviirikohtaisilla aluerajauksilla ensisijaisesti kokonaisiin laumoihin. Laumakohtaisen pyynnin vaikutukset susikantaan ovat paremmin ennakoitavissa kuin yksittäisiin susiin kohdistuvan pyynnin. Vastaavaa mallia on käytetty Ruotsissa useiden vuosien ajan.
Kiintiöpyynnin jälkeen susien aiheuttamiin vahinkoihin perustuvat poikkeuslupahakemukset ja suteen liittyvät suurriistavirka-aputehtävät ovat vähentyneet. Tämä viittaa siihen, että viime talven kiintiöpyynti onnistuttiin kohdentamaan laumoihin, jotka olivat aiheuttaneet vahinkoja ja turvallisuushaasteita.
Metsästyksen johtajille ja metsästäjille koulutusta
Kiintiöpyynti ei edellytä Suomen riistakeskuksen myöntämää erillistä pyynti- tai poikkeuslupaa. Metsästykseen voivat osallistua kiintiöalueella metsästysoikeuden haltijat, jotka Suomessa ovat pääsääntöisesti metsästysseuroja.
Suomen riistakeskus järjestää syksyn aikana koulutuksia metsästyksen johtajille ja metsästäjille. Samalla käynnistyy metsästyksen käytännön organisointi kiintiöalueilla. Koulutuksissa käsitellään muun muassa metsästystä koskevia säännöksiä, vastuullisuutta ja turvallisuutta, metsästäjien järjestäytymistä ja viestintää sekä pyyntivälineitä ja -menetelmiä.
Saaliiksi saadusta sudesta on tehtävä välittömästi saalisilmoitus. Metsästäjien tulee seurata saalistilannetta metsästyksen aikana tarkasti.
Ministeriö päättää
Suomen riistakeskus on laatinut esityksen maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee esityksen pohjalta ministeriön asetuksen, jossa määritellään alueelliset metsästyskiintiöt suden metsästykselle.
Alueelliset riistaneuvostot järjestivät suteen keskittyviä sidosryhmätilaisuuksia, joiden kautta valmisteluun välittyivät sidosryhmien näkemykset kannan hoidon onnistumisesta, susikannan tilanteesta, susien aiheuttamista vahingoista ja turvallisuushuolista.
Suden metsästysaika on Suomessa 1.12.–10.2.
Suomen susikanta on saavuttanut suotuisan suojelutason. Maa- ja metsätalousministeriö on vahvistanut suotuisan suojelutason viitearvoksi 273 sutta. Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan maaliskuussa 2026 Suomessa arvioidaan olleen 430 (408–462, 90 %: n todennäköisyysväli) sutta. Kannanarvioon sisältyvän ennusteen mukaan Suomessa arvioidaan olevan marraskuussa 2026 noin 490–693 sutta 90 prosentin todennäköisyydellä.
